On kerrassaan hieno viikonloppu järven rannalla. Eilen tuuli kovasti, mutta se ei uimista ja saunomista haitannut. Tänään onkin taas toisenlainen ilma, ei juurikaan tuulen virettä. Eilisillan kohokahta oli, kun joutsenpariskunta kolmen pienen poikasensa kanssa ui aivan meidän laiturin editse. Poikaset olivat turvallisesti vanhempiensa välissä ja kyljessä. Oli mukava nähdä lintuperhe, jossa molemmat vanhemmat hoitavat jälkikasvuaan. Jatkoa seurasi tänään aamupäivällä, kun läheiseltä Seitsemän kiven karilta alkoi kuulua kovaäänistä kaakatusta. Hanhipariskunta oli lentänyt sinne lepotauokoa pitämään, mutta tämäpä ei sopinutkaan joutsenille, vaan toinen niistä alkoi ajaa hanhea takaa. Siinä kuului niin joutsenten, hanhien kuin tiirojenkin huutelua ja siipien lätkettä jonkin aikaa.
Aamulla oli kiva seurata myös mieskaksikon harjoittelua kilpasoutuveneellä. Pohjoisen suunnasta tulivat ja sinne myös palasivat. Liekö Sulkavan soutu tähtäimessä. Meidän mökin kohdalla he tekivät soutajan vaihdon. Sitä pitänee vielä harjoitella, että homma itse kisatilanteessa sujuu liukkaasti. Airojen ääni sopii hyvin järven äänimaisemaan.
Nyt tätä kirjoittaessani istuu rusakko meidän rannassa laiturin vieressä – näyttäisi siltä, että se menee juomaan vettä järvestä. En ole ennen päiväsaikaan moista nähnyt tällä pihalla. Minun puolestani saa syödä kaikki ruohot.
Aion sen verran käydä tänään järven ulkopuolella, että ajan Kiskon kivimakasiinille katsomaan romanialaistaiteilijoiden näyttelyä. Poiketkaa te muutkin siellä!
Kesäterveisin Hanna-Maija Saarimaa
